torstai 24. maaliskuuta 2011

Tukkanuotta - Viimeinen Nistiretki



Nyt minulla on käsittelyssä siis armottoman kovan pienemmän luokan bändin vuoden 2009 EP:n eli siis Tukkanuotan Viimeinen Nistiretki. Kuuntelin tätä youtubesta yhden biisin ja oli sitten pakko pistää tilaukseen levykauppa äxästä Tukkanuotan molemmat EP:t kun olivat aika halpoja molemmat.

Usein uudemmat ja pienemmät bändit eivät ensimmäisillä julkaisuillaan kovin hyvin vakuuta muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Viimeinen Nistiretki kumminkin näyttää että millainen arsenaali sillä on välittömästi eikä varmasti jätän yhtäkään death/thrash metallin ystävää kylmäksi. Levy tosin on niin kova että se pistää varmasti joka ikisen emon ja hipsterin kylmäksi yhdellä kuuntelulla.

Viimeinen Nistiretki jyrähtää heti ensimmäisenä kappaleena soimaan ja näyttää heti että Tukkanuotalle ei vittuilla sitten yhtään. Riffit ja rummut ovat kunnolla turpaanvetäviä ja laulaja todellakin osaa asiansa ja sopii erittäin hyvin kappaleelle. Pituutta on biisillä ihan tarpeeksi eli vajaa neljä minuuttia. Joihinkin mättöbiiseihin ehtii kyllästyä helpostikin jo kolmessakin minuutissa, mutta Viimeinen Nistiretki tarjoaa kumminkin sellaiset antimet pöytään ettei siihen varmasti ehdi kyllästyä. Nistiretkessä on puolenvälin jälkeen vähän hitaampi kohta ja se kyllä sopii kappaleeseen kuin kirves silmien väliin. Sooloilut, viimeiset tuskanhuudot ja riffittelyt kuullaan ja heti perään alkavat..

Tee-Se-Itse Murhan rummut joka alkaa hitaammin kuin avauskappale, tappavan varmasti. Tätä biisiä mainostetaan jo EP:n kannessakin tarralla joka sanoo SISÄLTÄÄ RADIOHITIN: "Tee-Se-Itse Murha". Biisi on kaukana Itsensä murhaamisesta ja saa kyllä sellaisen riehumisen päälle, että ei ihan hetkeen ole nähty. Kappale on kolme ja puoliminuuttinen ja edeltäjänsä tapaan juuri sopivan pituinen. Riffittely on aivan upeaa, soittimet ovat tasapainossa ja kahden erilaisen laulutyylin vuorottelu sopii edelleen Tukkanuotalle kuin säkillinen emoja lihamyllyssä.

Sitten alkaakin grindcoren kuuloinen Kuoleman Kieli on mukava jysäys kuuntelijan kasseille 38 sekunnin kestollaan ja takaa aikaisempia huonomman biisin sopivan äänenlaadun. Tällä kappaleella Tukkanuotta näyttää ettei aina tarvitse osata soittaa niin helvetin hienosti vaan voi myös reilussa puolessa minuutissa vedellä turpaan oikein kunnolla ja vakuuttaa kuulijansa armottomuudesta.

Ragazzi Rafilis biisin kitara soi yhtäkkiä alkaakin mieletön mättö päälle ja taas mennään. Riffejä, komean kuuloisia rummutuksia ja kunnon thrash örinää ei puutu tästäkään kolmen ja puolen minuutin biisistä tippaakaan. Ragazzi vain käy pääle kummemmin kyselemättä ja antaa palaa. Soolo on vakuuttava ja vokaalit ovat vain niin ylistettävät. Ei oikein muuta sanottavaa tästä. Vitun kova tämäkin vaan on eikä EP:n laatu heikkene sekuntiakaan.

Viimeinen biisi Kylpylässä hyppää ilmoille ja tasainen jyräävä tahti joka riistää viimeisetkin epäluulot kuulijalta. Biisi on muita ehkä hiukan hidas tempoisempi, mutta sekin kelpaa hyvin sillä ensimmäiset biisit latoivat kunnolla pöytään. Olin kai äsken turhan nopea kirjoituksessani kun alkoikin jo Kylpylässä kappaleen aivan mieletön raivonpuuska ilmoille josta ei nopeutta eikä sitä verenhimoa puuttunut. Pittuutta olisi saanut biisillä olla vähän enemmän ja se loppui aika yllättäen, mutta se nyt varmaan oli tarkoituksenakin.

Jos saat käsiisi, OSTA!

9½/10

3 kommenttia: