sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Moonsorrow - Varjoina Kuljemme Kuolleiden Maassa

Otan nyt haasteen vasteen Moonsorrowin jättiläislevyn arvostelussa. Tämä on vasta toinen levyarvosteluni mutta eihän se nyt niin vakavaa ole. Moonsorrow on tunnettu black/pagan metallistaan ja usein yli vartin pituisiksi venyviltä levyiltään. Tähdetön on levyn ensimmäinen kappale, se alkaa hitaasti mutta varmasti ja kerää tempoaa kappaleen edetessä. Heti huomaa että Sorvalin ääni on entisessä loistossaan eikä ole menettänyt hienouttaan ollenkaan. Tähdetön on vajaa 13 minuuttinen biisi eli Moonsorrowille ihan normikauraa, mutta ei toista itseään missään vaiheessa. Moonsorrowilla on vierähtänyt neljä vuotta viimeisestä täyspitkästään eli V:Hävitetystä vaikka välissä onkin ollut tietääkseni yksi pisimmistä ellei Suomen pisin EP joka kantoi nimeä Tulimyrsky. Tähdetön ei menetä kiinnostavuuttaan, eikä laatuaan sekuntiakaan koko vajaa 13 minuutin aikana. Kappale on vahvasti yhtenäinen ja hyvä biisi avaamaan levyn. Jos ei ole tottunut kuuntelemaan eeppistä black metallia saati sitten yli 10 minuuttisiksi venyviä kappaleita ei kannata ihan ensimmäisenä ottaa Varjoina Kuljemme Kuolleiden Maassa levyä kuunteluun vaan mielummin "harjoitella" kuuntelemista bändin lyhyemmillä biiseillä kuten Kylän Päässä. Tähdetön on erittäin hyvä kappale ja avaa levyn täydellisesti.

Hävitetty on levyn toinen kappale eikä oikeastaan mikään biisi vaan puolentoista minuutin siirtymä seuraavaan kappaleeseen. Hävitetyssä kuulee kuinka jäsenet matkaavat eteenpäin kohti seuraava musiikillista eeposta.

Hävitetyn loppuessa jyrähtää soimaan kolmas kappale, joka on nimeltään Muinaiset. Kappale alkaa vahvasti ja heti kuulee tyypillisen, mutta erittäin toimivan kitarariffin. Laulu on Muinaisissa hitaampi kuin Tähdettömässä, mutta se sopii kappaleeseen kuin vasara otsaan. Parin minuutin kohdalla kappale nopeutuu samoin kuin ensimmäisessä kappaleessa ja alkaa viedä kuuntelijaansa mukanansa entistä voimakkaammin. Biisi jatkaa jyräämistään Sorvalin huutojen saattelemana. Ensimmäisien minuuttien kohdalla kappale kerää nopeutaan entistä enemmän ja laulukin nopeutuu. Kuoro kuuluu kappaleen taustalla ja soittimia on taas levylle kerätty jumalaton määrä. Soittimien suuri kirjo on tällä levyllä tuttu ja erittäin toimiva. Ainoa haittapuoli on se että kappaleita on kovin vaikea soittaa livenä. Ainoa kokemukseni Moonsorrowista livenä on se mitä kaverini kertoi Pellavarock 2007 (?) keikasta joten minun on paha livekeikkaa verrata levyyn ja ainakin vielä olen siinä uskossa että, Moonsorrow toimii paremmin levyllä. Kappale jatkaa vahvaa kulkuaan puolessa välissä, mutta muuttaa olemustaan tarpeeksi pitäen sen innostavana ja hyvänä kokonaisuutena. Muinaiset on lyhyin levyn isommista paketeista ja silti vajaa kaksitoistaminuuttinen. Kappalessa kuullaan myös tätä Kuusurulle ominaista matalaa puhetta hetkisen verran. Muinaiset ei ole välttämättä yhtä hyvä kuin Tähdetön, mutta olisi pyhäinhäväistys mennä sanomaan kappaletta huonoksi, erittäin hyvä se silti on. Kun Muinaiset alkaa feidata pois aletaan valmistautumaan seuraavaan isoon kappaleeseen jälleen runsaan minuutin siirtymällä.

Nälkä, Väsymys ja Epätoivo on siis siirtymä seuraavaan kappaleeseen ja kuulee kuinka jätkät taivaltavat lumessa eteenpäin susien ulvoessa taustalla. Askel nopeutuu ja seuraava kappale alkaa..

Huuto akustisella kitaralla ja kerää soittimia mukaansa kunnes jyräyskitara ja rummut astuvat sisään ja putsaavat kuuntelijan korvat. Kappale alkaa melko nopeasti ja ottaa minut mukaansa menevään ja erittäin vahvaan biisiin. Kappale hidastuu jälleen ja nopeutuu uudestaan Huudon muotoutuessa eteenpäin. Kappale on tähän mennessä pisin, vajaa kuusitoista minuuttinen. Alun tuttu riffi kuullaan taas kuun Huuto on saanut nopeutensa kolmen minuutin kohdalla. Ei voi muuta kuin ihmetellä miten jätkät osaavat tehdä reilun vartin pituisista biiseistä koko ajan kiinnostavia ja hyviä biisejä. Huuto ei päästä kuuntelijaa hetkeksikään tylsistymään ja lataa koko ajan jotain erilaista korville ja mielelle pysyen silti pääriffin ympärillä. Monet bändit eivät toimi ollenkaan yli viisi minuuttisilla biiseillä, mutta Moonsorrow näyttää taas kuinka tehdään kova levy joka sisältää useamman vartin pituisen biisin. Meinasin ensin sanoa Huutoa repäisyksi, mutta siksi sitä ei voi nimittää koska tätä ei mistään ole repäisty vaan tämä on muotoutunut pitkän, rankan urakan tuloksena jota ei noin vain jostain repäistä. Kappale on saavuttanut puolet pituudestaan, loppua ei tosiaankaan vielä näy eikä sitä edes odota vaan haluaa vain kuulla mitä kappale pystyy vielä tarjoamaan. Koko levyä on täysin mahdoton sisäistää ensimmäisellä kuuntelukerralla varsinkaan jos levyyn ei keskity täydellisesti. Nyt kun kuuntelen levyn läpi tämän arvostelun takia neljättä/viidettä kertaa on minun mahdoton antaa levyn päästä kaikkiin oikeuksiinsa, sillä se vaatii useamman tarkan kuuntelu kerran. Huuto on tähän mennessä levyn paras kappale eikä oikeastaan missään vaiheessa keksi miten kappaletta voisi parantaa. Kun Tulimyrsky latoi tiskiin enemmän black metal vaikutteita on Varjoina tarjonnut enemmän eeppistä pakanametallia. Huuto alkaa saavuttaa huippuaan ja pian kuulee kuinka saadaan valmistautua levyn pisimpään kappaleeseen puolentoistaminuutin siirtymällä. Huuto antaa viimeiset kitaransa ja feidautuu edeltäjänsä tapaan seuraavaan kappaleeseen.

Kuolleille on kävely jossa mies alkaa olla jo hengästynyt kulkemaan, mutta kerää voimansa viimeiseen kappaleeseen varsin rohkeasti. Mies karjahtaa ilmoille sotahuutonsa ja aloittaa viimeisen taistelunsa.

Kuolleiden Maa alkaa ja kuuntelija itsekin valmistautuu yli kuusitoistaminuuttiseen päätösraitaan.
Kappale alkaa suht nopeasti ilman kummempaa temmon keräystä ja lähtee matkaan kohti levyn loppua. Sorvali huutaa taisteluhuutonsa ja Kuolleiden Maa käy entistä vahvemmin päälle nyt laulun kera. Hätäisemmille on biisi scrobblattuna jo Last.Fm:ään mutta jos haluaa oikeasti saada biisistä kaiken irti pitää se kuunnella kokonaan koska olet vasta astunut Kuolleiden Maahan. Sorvalin laulu sopii biisiin aivan täydellisesti, enkä voisi kuvitella ketään muuta laulamassa näin pitkiä kappaleita. Kuolleiden Maa ei ainakaan vielä tunnu yhtä hyvältä kuin ensimmäinen biisi mutta kappale onkin vasta puolessa välissä. "Kuolleiden Maa" kuoro kuuluu ja Sorvali karjuu uskomattoman suorituksen vielä sen päälle. Tälläistä karjumista on ilo kuunnella. Kymmenen minuuttia kulunut ja nyt on varmasti biisi täydessä vauhdissa ja olen aivan täällä nummilla soturien kanssa. Soolo yllättää minut aivan täysin ja yllättää vieläpä positiivisesti sillä tälläistä ei usein Moonsorrowilta kuule! Tähän ainakin unisinkin kuuntelija herää jos ei mihinkään muuhun. Kuolleiden Maa on täydellinen lopetusraita levylle ja kuulee kuinka se jaksaa porskuttaa vielä näin vahvana kolmen muun jyrän jälkeen. Moonsorrow on antanut kaikkensa ja millainen paketti siitä tulikaan! Tälläistä namia ei saakaan usein kuunneltavaksi. Tuuli vielä puhaltaa ja levy on saanut loppunsa.

Aivan täydellisyyttä. Ei enää voi muuta tähän sanoa kun taisi arvostelukin venyä aika massiiviseksi.

10/10

5 kommenttia:

  1. mainio arvostelu, lissää tällasia

    VastaaPoista
  2. Mahtava arvostelu! Seuraan bloghia

    Tsekkaahan minunkin metallimusiikkiaiheiunen blogi.

    VastaaPoista
  3. Erinomaista duunia, mahtava arvostelu

    VastaaPoista